...joka todennäköisesti muuttuu tyyppi 1.

Kävin siis psykalla tänään. Koska mulla on ilmiselvästi vaikeuksia hyväksyä sairauttani niin suositeltiin "bipo-koulua". Eli polille joka on erikoistunut bipoon. En kai siinä mitään häviä.

Kuulin sanan mielisairaus ekan kerran joskus 6-7v lapsena. En oikein ymmärtänyt mitä se tarkoittaa, mutta tiesin jo mikä on mieli ja mitä sairaus tarkoittaa. Loin oman mielikuvani siitä että sen on pakko olla jotain pelottavaa ja siihen tarvitaan sairaalaa, lääkkeitä ja lääkäriä. En ollut kovin väärässä. Kukaan ei sitä mulle selittänyt tarkemmin edes myöhemmin. Pelkäsin jo pikkutyttönä, että minusta tulee joskus mielisairas ja siksi päätin, että taistelen, vaikka mikä tulis.. Ehkä kieltäminen on sieltä lähtöisin? Kuullostaisi enemmän kuin loogiselta.

 

Olen pienestä asti ollut tarkkakorvainen ja kuullut mitä mielenkiintoisimpia sanoja ja termejä. Kukaan ei vaan koskaan mulle selittänyt niitä joten olen itse luonut omat mielikuvani. Edes vanhempana en ole ymmärtänyt kysyä asioiden merkityksiä koska mielikuvistani ja lapsena tehdyistä päätelmistä on tullut minulle totta. Tämä selittää osittain vääristyneen maailmankuvani.

En juuri kuullut kehuja joten en ole koskaan ajatellutkaan että mussa voisikin olla jotain hyvää. Hämmennyn kun paras ystäväni tai mieheni kehuvat minua. Mielessäni mietin salaa "voiko tuo olla totta? Mikä mussa on muuttunut sitten lapsuuden kun yhtäkkiä olenkin hyvä/kaunis/mahtava ihminen tms. Voi kun tuo olisikin totta."

Sain myös taannoin tietää, etten lapsena(alle 3v asti) ole ollut varma olemassaolostani (olen pyytänyt että mua satutetaan jotta saan kosketuksen todellisuuteen ja olen itse satuttanut muita ollakseni varma heidän olemassaolostaan = jos nipistän ja tuo ilmoittaa kivusta, on sen pakko olla olemassa). Olen lapsesta(alle 3v) asti nähnyt itseni rumana, kamalana ja huonona ihmisenä. Monet on luulleet että sitä tietoa on mulle syötetty.

En vaan koskaan aiemmin ole osannut näitä pitää poikkeavina asioina. Olen luullut että kaikki kokevat ja tuntevat, olevat tällaisia.

Eli. sen lisäksi että sairastan bipoa, sairastan myös dissosiaatiohäiriötä.

 

Vittu että elämä kiinnostaa... :(