Noniin..Eilen oli ihan neutraali, itseasissa välillä aika rauhaton ja riehakas olo - mutta vain välillä. On vaikeeta, kun ei itsekään oikein meinaa pysyä näiden mielialojen perässä...Etenkään kun jokainen mieliala tuo tullessaan erilaisia jänniä tuntemuksia. Mieli maassa on niin toivoton, lohduton ja surullinen olo, kyyneleet kirpoaa silmiin ja rinnassa tuntuu polttava tuska. Sit taas kun iloinen mieli, on olo rauhaton ja vatsassa tuntuu...se tuntuu tavallaan ku olis perhosia ja sellanen tietynlainen jännitys. Tosi vaikea selittää. Sekamuotoisessa on hyvä mieli mut itkettää tai ihan tosi surkea olo ja naurattaa...tai sit mennää vuorotellen itkusta nauruun ja takaisin monta kertaa päivässä.

Nyt on rauhaton olo, sellainen... Ei malttais pysyä aloillaan, mutta pystyn siihen. Musiikki (mitä on kuunneltu jo kaksi viikkoa) menee yhtäkkiä kehoon, tahtoisin antaa musiikin viedä, mut en taida osata lentää... Hyvästä musiikista tulee niin uskomattoman - sanoin kuvailemattoman hyvä mieli!! Harvoin oon sanaton, mut kun pitäis omaa hyvää mieltä kuvailla, oon täysin sanaton. Itseasiassa oon kummastellu sitä kun oon jollekin yrittäny kertoa miltä tuntuu kun oon iloinen ja tuntuu hyvältä, ei kukaan oo osannu ymmärtää sitä tunnetilaa. No tää diagnoosi selittää miks. Miltä sitten tuntuu terveen ihmisen ilo ja onni? Onko se meille bipoille sellainen...laimea tunne?

 

Mä haluisin lentää! Rakastan perhosia, ne on niin kauniita. Tahtoisin perhosen siivet joilla lentää... Se ois siistii :P Mua hymyilyttää herkästi, ihan pelkästään omat ajatuksetkin! Tahtoisin pitää hauskaa.

 

Ei mutta nyt ihan tosissaan... Mietin..Kun ylihuomenna tulee vuosi täyteen siitä tulipalosta ja kun asumme edelleen samassa palaneessa asunnossa, olisko sillä tekemistä mun mielialan kanssa?
Toisaalta sama se mikä se syy on! :) Mieli on silti mahtava.

 

Näin unta, että soitin pianoa...Ihan tosi hyvin... Täytyypä varmaan virittää nuo meidän koskettimet tietokoneeseen kiinni ja soittaa :P