Mul ois torstaina eka aika kaksisuuntaisen mielialahäiriön tutkimus- ja hoitokeskukseen. Se vähä jännittää... Siellä aloteltais niitä lääkkeitä... On vähän...Hupsu olo.. Mun mielialat on temppuillu kyllä tässä...Mut jotenki en osaa vieläkää käsittää että mul on tää bipo... Johtuuko lie siitä et olo on kohtuullisen "normaali" - tai ainakin sinne päin..Jotenki ajatuksissaan "nollaa" kaiken ja on ku mitään ois ikinä tapahtunutkaan..Oon vaan ihan todella uupunut. Väsyttää jatkuvasti, juuri mitään jaksais tehdä. Välillä piristyn ja saan pienen hepulikohtauksen joka menee ohi tunnissa parissa - ellei nopeamminkin. Raivostuttaa kun ruho huutaa unta, mut sillo ku pitäis mennä nukkumaan, tuntuu että virtaa riittäis. Mut saa herkästi hymyilemää ja nauramaa, mut myös hermostun herkemmin. Ihan täysin omituista on se, ettei mulle meinaa oikein kahvi maistua.. Välillä mielessä välähtää joku masentunut ajatus jonka jotenkin neutralisoin analysoimalla ajatusta - miettimällä että miks ihmeessä mä näin ajattelen, mistä se ajatus tuli, onko joku laukaiseva tekijä ja annanko sen ajatuksen vaikuttaa. Se on vaan mun seonnu pää joka sitä paskaa syöttää, on mun valinta mihin ajatukseen uskon,tartun ja mihin en. Loppujen lopuksi se ajatus väistyy ja mietiskelen ihan tavallisia asioita. En tunne itseäni mitenkää erityisen huonoksi. Lähinnä minäkuvani on luokkaa: olen mitä olen, jos se ei jollekin kelpaa, se on sen ongelma.
Ristiriidassa kyllä siinä etten uskalla kauppaankaan mennä... Tosin en mä sitä pelkää että joku mua arvostelis, vaan ylipäänsä että joku mut huomaa. (humalassa päin vastoin - pelkään ettei kukaan huomaa :D) Pelkään tekeväni jotain niin omituista, että joudun huomion keskipisteeksi. (tänää sporassa mua tuijotettiin ihan tosi pitkään, joku mies, ja mua alko pelottaa ja ahdistaa ihan hirveesti. Se jäi pari pysäkkiä ennen mua pois ja jäi vielä tuijottaa ikkunastakin. Tuli tosi kiusaantunu olo ja väkisin tuli mieleen onko mussa nyt jotain noin erikoista että noin pitää tuijottaa ja että mitähän tolla tyypillä on mielessä - haluanko edes tietää...Tuskin)

Joka tapauksessa. Olen nyt lähes tyytyväinen elämääni jälleen...Lukuunottamatta sitä uupumuksen määrää.