Haluaisin olla pelkkä energia. Ei kehoa, ei kasvoja, vain energia.

Keho tuntuu olevan aina tiellä. Kehon hallinta ei koskaan ole täydellinen. Ei ole maailmassa ihmistä joka ei koskaan olisi kehoaan satuttanut. Kehosta ei ole yleensä ku pelkkää haittaa, se on aina vaan tiellä. Aina ne varpaat iskeytyy sohvan/pöydän jalkaan ja ai saatana se tekee kipeetä. Ruokit kehoasi ja puret kieleen tai huuleen..Leikkaat veitsellä sormeen.. Joku muukin voi satuttaa lyömällä tms. Se sairastuu vaikka kuinka yrittäis huolehtia, se on ohjelmoitu tappamaan itsensä.

On vaikea yrittää välittää ja huolehtia jostain mistä ei edes pidä ja missä ei viihdy. Loppujen lopuksi on turhaa hyysätä jotain mikä tappaa itseään joka sekunti. Kyse ei nyt ole siitä, että ruhossani olisi joku ylitsepääsemätön vika miksi en siitä pitäis vaan tunnen olevani VANKI!! Ei, en ole vääränlaisessa ruhossa, samapa se mulle on mikä tossa roikkuu mukana kun ilmeisesti se on välttämätöntä..Kyse ei myöskään ole siitä mitä kehoni on joutunut kokemaan..En koskaan halunnut tätä ruhoa, en koskaan halunnut mitään ruhoa. En päättänyt syntyä, vaan se päätettiin mun puolesta. Vaan koska yks idiootti oli niin itsekäs eikä voinut huolehtia ehkäsystä, minä sain alkuni. Vahingossa. Ku raskaus selvis, oli jo liian myöhäistä tehdä mitään. En silti ollut tervetullut. Siltä se musta onki tuntunu aina. En vaan kuulu tänne. En kuulu tähän ruhoon, en kuulu tähän elämään.

Nyt mulle on laitettu lähete psykofyysiseen fysioterapiaan dissosiaatioiden takia. Aika jännä sinänsä kun tiedän kyllä että mieli ja ruho toimii yhdessä, tiedän myös miten ne toimii yhdessä. Ei oo katkoja ollu sitten sen 5v sitten tapahtuneen jälkeen. Menenkö sinne että mut yritetään PAKOTTAA tykkäämään tästä turhasta ällöttävästä orgaanisesta mekanismista jota ruhoksi kutsutaan? Good luck with that... Eivät tuu onnistumaan. Jännintä on vielä se, että alkuviikosta laitettiin lähete ja jo seuraavana päivänä sieltä soitettiin jos tällä viikolla heti pääsisin käymään. Sinne piti olla kuukauden jonot. Olenko tosiaan noin menetetty tapaus vaikka täysin tiedostan kokonaisuuteni?? Tänään kävin siellä sitten. Eikä ne tienny yhtää mitä mun kans tekis.

Joskus kummastelen miten typerältä ihmisruho näyttää erilaisissa asennoissa.. Suurta hupia.

On mulle lueteltu paljon hyviä asioita ruhosta..mm. seksi, hyväilyt, hieronta jne.. Onhan nuo kaikki ihan kivan tuntusia, mut ei ne mun mieleen vaan vaikuta. Seksiä kun kerran kokeilee(niin että koko homma toimii), ruho janoaa sitä lisää. Olet himojes vanki. Jes! Siinähä tappelet sitä vastaan sitte silloin ku ei oo mahdollista tai oma käsi ei houkuta. Loppujen lopuks äärimmäisen pelkistetysti se on aivan järjetön työ lyhyen hyvän olon saavuttamiseks, eikä sitäkään aina välttämättä saa. Hyväilyt..no se on mulle pelkkää lääppimistä. Joskus sitä jaksaa, toisinaan ei, mut ei se mun mieltä mitenkää paranna vaikka kuinka olis suru. Hieronta taas.. Jos sen tekee oikein, saa lihasjännityksiä auki joka saattaa lievittää erilaisia lihaskipuja. Liikunnasta joku puhui myös.. Jotkut saa siitä nautintoa, mä en. Inhoan sitä tunnetta kun on ihan hikinen, ruho täysin ryytynyt ja seuraavana päivänä sattuu joka paikkaan. Sit pitäis muka sietää se kipu ja jatkaa vaan. Ei. Vois. Vähempää. Kiinnostaa! Mielummin mätänen sohvalle.

Mun ruhosta on ollu hyötyä tasan yhdessä asiassa. Mulla on 4 lasta. Siinä on mun ruhon cv. Muuhun siitä ei ole. Olenhan nainen, uuden elämän kantaja ja synnyttäjä. Olen itsekkään tehtäväni suorittanut tuomalla nuo neljä ihanaa pientä lasta tähän sairaaseen, kylmään maailmaan. Toivon, että he eivät tuntisi olojaan ulkopuolisiksi, väärään paikkaan ilmestyneiksi. Toivon, että heillä olisi se "normaali" kuva.

Voisin mielelläni muuttua tuoksi energiaksi. Se on mun suurin haaveeni, suurin unelmani.