Löysin mun vanhoja päiväkirjoja - 5 vuoden takaa kun olin ihan todella masentunut.. Tai näin mä muistin. Kuvailin olojani kun olin alottanut lääkityksen. En tiedä kuinka kauan olin ehtinyt lääkettä syömään mut joka tapauksessa:

--------------------------------------------------------------------------------------------

Lääkkeen vaikutukset: (mirtazapin 15mg)

-aluks kova päiväväsymys
-paino noussu, nälkä kasvanu
-hurjat painajaiset aina kun kova masennus ja ahdistus (tullu myös paniikkeja)
-itsemurha-ajatuksia aina kun kova masennus ja ahdistus (välillä myös hyvinä päivinä illalla)
-voimakkaita poissaoloja, en tunnista itseäni enkä muita, en muista
-en tiedä mitä puhun (parhaimmillaan 2pv poissaolevana,pieniä lyhyitä muistikuvia muuten ei mitään,kaverit ei tunnista mua)
-hyviä päiviä, tunnistan itseni ja olo on hyvä
-sitten tulee ylivilkkaus, pirteys, voimat yms menee yli
-nukun paljon vähemmän, myöskin todentuntuisia unia)
-syön paljon vähemmän
-energinen olo mut tosi kärttynen mieliala, samalla tosi väsynyt keho
väsyneenä illalla tullut paniikkeja

----------------------------------------------------------------------------------------------

Toinen oirelista, sama lääke mut myöhemmin:

painajaisia, näläntunne vähentyny huomattavasti, voimakas ahdistus, häpeää, poissaoloja, muistikatkoksia (pääsääntösesti poissaoloista), toisinaan ylivilkkautta - toisinaan (useammin) voimakasta masennusta, ei itsearvostusta lainkaan, mielialan vaihteluja, itsemurha-ajatuksia, toisinaan "unettomuutta" (paljon lyhyemmät yöunet), 2-5 kertaa paniikkikohtauksia iltaisin, voimakkaita pelkotiloja jotka ei oo menny paniikkiin asti. kerran näin sen hahmon täydessä valossa.Se on vaan musta hahmo,tavallaan ku tumma varjo.
Poissaoloista:

-Itse tiedän:
-parhaimmillaan kaks peräkkäistä päivää aamusta iltaan ollut täysin poissa. pari lyhyttä muistikuvaa, en muista aina mistä on puhuttu, välil huomaan et oon kirjottanu ihan outoja.
-mulle kerrottuja asioita:
-en tunnistanut henkilöä, horjuin vaikken ollut päihtynyt, vähäsanainen, tuijottanut vaan. kuitenkin suoriuduin velvollisuuksista mm.ruokkinut lapset yms. , oon lähettäny outoja tekstiviestejä joissa ei järkeviä sanoja tai merkitystä (siis kirjaimia vaan peräkkäin. (itse en muista niistä mitään todisteet löytyi puhelimesta)

---------------------------------------------------------------------------------------------

 

Elikkäs...Kopioin tekstit siis suoraan päiväkirjan sivulta, mitään ei oo muokattu. Mun silloinen ja nykyinen psykiatri sano että mulla on vakava dissosiaatiohäiriö. Mulla oli kuulemma seuraavanlaisia aistihairahduksia.

Elin silloin hahmon kanssa.(tiedoksi että se hahmo oli siellä koko ajan, se ei ikinä lähteny mihinkää) Se hahmo näyttäyty mulle tiettävästi vain kerran (kuten olin kirjoittanut), mut kuulin sen monesti. Se käveli mun kotona, se vaani ja vakoili mua, seuras mua ihan joka paikkaan mihin menin. Pelkäsin sitä tosi paljon (ja silloin yleensä tuli poissaolokohtaus). Kuulin ne askeleet, kuiskinnat, kuulin ku kaapin ovet kävi, eteisessä ulkovaatteet kahahti kun se niihin osui ohi mennessään.(fakta on se, ettei lapset ollu siinä kyseessä, vahdin niitä silmä kovana jatkuvasti) Joskus uskaltaudun kiertää kotini läpi, mulla oli leipäveitsi mukana itsepuollustukseksi. Ulko-ovi oli takalukossa aina. Monesti piilouduin keittiön pöydän alle toivoen ettei se hahmo löydä mua. En saanu kertoa siitä hahmosta psykiatrille kun muuten se ois mut tappanu, mut yritin vihjailla. Mun vihjailuja ei otettu todesta ja se hahmo oli tyytyväinen - se sai jatkaa piinaamistaan. Ne äänet ei tullu mun pään sisältä vaan ne oli todellisia! Luovuin lapsista pitääkseni ne turvassa siltä hahmolta ja koska en enää pystyny juuri huolehtimaan itestänikään.
Silloin ajattelin, et mun ainoa keino suojautua siltä hahmolta - lopettaa se piina - oli itsemurha. Olin ottanu selvää kaikkien lääkekaapissa olleiden lääkkeiden vaikutuksista kehooon ja toisiinsa ja alkoholin kanssa jne. Olin laskenut lääkemäärätkin niin ettei mun pitäis tässä enää olla, sen pitäisi olla mahdottomuus - huomattavasti vähemmästäkin on menty. Juttuna oli se, etten halunnut kärsiä enää, mut koska en voinu pyytää apua ettei se hahmo mua tappais, tappaisin ennemmin itse itseni.
Olin pyytänyt päästä osastolle kun kotona on liian vaikeaa, halusin turvaan, mut psykiatri nauroi ja lähetti kotiin.
Huudatin musiikkia ja aloin ryyppäämään etten kuulisi enää enkä välittäisi.

Ku lääkkeet vaihdettiin ni olokin muuttui huomattavasti. Jossain vaiheessa tulin raskaaksi ja kun olokin oli niin mahtava, lopetin lääkkeenkäytön. Selitin vaikka ja mitä hienoja tarinoita psykiatrille ettei mun tarvis sitä lääkettä enää syödä. Sain keskenmenon todennäkösesti lääkkeen lopettamisen takia.

Olin myös tosi epäluuloinen, en pystynyt luottaa kehenkään - kaikki oli osa sitä salaliittoa. Mun päätä ja mielenterveyttä yritettiin sotkea oikeen urakalla. Olin varma, että tää elämä ei oo todellista. Kaikki valokuvat oli tehtyjä, lapsuudesta kerrotut asiat on keksittyjä tarinoita vaan. En tiennyt kuka olen ja mistä tulen - paitsi sen perusteella mitä mulle yritettiin syöttää.


Mitä on jääny jäljelle tuosta 5v sitten tapahtuneesta?
Pelkään että nuo harhat tulee takas. (vihjailevat olemassaolostaan kun muut nukkuu tai olen yksin). Pelkään jokaikistä pientä narahdusta tai kolahdusta mitä kerrostalossa voikaan kuulua (myös jääkaappi). En katsele enää valokuviakaan kun vieläkin joskus tuntuu siltä että kuvat on vaan teetettyjä. Elämäni on kuin kertaalleen nähty elokuva joka on jääny mieleen. Joskus en ole ihan varma mikä on totta ja mikä pelkkä muisto. Mitä olen tehnyt/sanonut tai vaan ajatellut tekeväni/sanovani... Aikajanat on mielessä ihan sekaisin, pitikö mun tehdä tämä nyt tässä hetkessä vai silloin... Epäilen omaa mielenterveyttä ja ajatustoimintaa..

 

Jännin noissa päiväkirjateksteissä oli se, kun en tiennyt sairastavani kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ei ollut silloin tapana lukea netistä mitä sairaus pitää sisällään, millaista se on. Silti olin kuvaillut ylimenevistä voimista, pirteydestä,lyhyistä yöunista ja ylivilkkaudesta. Mulle mainittiin aaltoilevasta mielialahäiriöstä silloin, mut pääasia oli nuo dissosiaatiot, jotka kyllä mun mielestä on jotain muuta ku dissosiaatioita... Mun ymmärtääkseni dissosiaatiot voi olla harhoja joiden tiedostaa olevan harhoja... no, mulle se oli ihan täyttä totta!!

Olen sekaisin...olen surullinen....Olen masentunut....