...kun kotimme paloi poroksi. Kaksi lapsistamme oli jo eskarissa ja päiväkodissa, mies oli töissä. Aamulla kaikki oli vielä kunnossa heidän lähdettyään. Olin nukkumassa kahden nuoremman lapsen kanssa kunnes heräsin hitaasti siihen kun toinen lapsistamme, 2v, huusi ja hakkasi mua - yritti herättää. Palovaroitinkaan ei enää huutanut vaikka sekin oli juuri tarkistettu. Jouduin taistella itseni hereille - tuntui ku mut olis vedetty jostain kaukaisuudesta takaisin. Avasin silmäni enkä nähnyt juuri mitään. Kuulin ritinän ja paukkeen ja tajusin että nyt on jotain pahasti vialla. Pomppasin sängystä ylös ja huudahdin VOI VITTU!!!! Lähdin paikantamaan missä palaa. Savu oli niin mustaa ja sankkaa etten nähnyt eteeni, kunnes pääsin lastenhuoneeseen. Huomasin että ulkona on valoisaa ja nuorin lapsistamme oli pinnasängyssä turvassa. Tajusin sillä sekunnilla että minut herättämään tullut lapsi jäi makkariin ja lähdin häntä etsimään. Paniikissa pengoin sängyn läpi, etsin jotain lämmintä ja ihon tuntuista. Yritin löytää puhelintani samalla löytämättä sitä. Lapsen löysin kuitenkin - pikkuinen oli mennyt peittojen alle piiloon. Olimme alusvaattesillamme ja tajusin että parveke on ainut paikka päästä turvallisesti ulos. Keittiössä räjähti. Laitoin lastenhuoneen oven kiinni toivoen samalla ettei asunnossa ole muita ku me.(lastenhuoneesta pääsee parvekkeelle) Otin kaikki lasten peitot, nappasin pojat kainaloon ja avasin parvekkeen oven. Taas räjähti. Äkkiä heitin yhden peitoista parvekkeen lattialle ja pojat sen päälle sylikkäin peittoon käärittyinä. Yhden peitoista kiedoin itselleni - ulkona oli -12 pakkasta. En silti tuntenut kylmää.

Yritin kasata ajatuksiani, miten pääsisimme turvallisesti pois. Ajattelin että täytyy mennä hakemaan puhelin vielä, mutta totesin sen olevan kohtalokasta. Yritin tasata hengitystäni ja juttelin lapsille, ettei ole enää mitään hätää, äiti pelastaa ja kaikki menee hyvin. Kurkistelin parvekkeelta alas ja viereisen talon pihalla oli joku tupakalle. Huusin hänelle apua ja pyysin soittamaan hätänumeroon. Yhtäkkiä piha oli täynnä ihmisiä heittämässä peittoja meille kun huomasivat että olen vähissä pukeissa. Pian palomiehet saapuivat ja alkoivat ihmettelemään miten meidät saataisiin alas. No tikkailla tietysti.Tikasauto ei olisi mitenkään mahtunut sisäpihalle. Lapset menivät ensin palomiesten sylissä ja tämä 2v herättäjä/pelastajapoika oli hyvinkin innostunut päästessään palomiehen sylissä ambulanssiin. Vasta ambulanssissa minulle selvisi, että isommat lapset tosiaan ovat pois kotoa ja mieheni hälytettiin töistä takaisin kotiin.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013012516599648_uu.shtml

toisin kuin artikkelissä väitettiin, asuntomme ovi ei missään vaiheessa ollut auki, eikä olohuoneen verhot olleet syttyneet. Ilmeisin syy on ollut virtapiikistä johtunut oikosulku mikrossa. Edellinen asukas oli itse tehnyt sähkötöitä emmekä osanneet sitä aavistaa.

 

Seuraavana päivänä kävin palaneessa kodissamme. Oli aika karua nähdä kotimme siinä kunnossa. Koko huoneisto oli noen tahrima, paitsi lastenhuone. Sieltä säästyi kaikki! Onneksi!!

En voi olla miettimättä mitä tuo meidän nykyään 3v pikkuinen palomiessankari on nähnyt ja kuinka syvästi häneen vaikuttanut. Onneksi hän tajusi tulla herättämään eikä vaan piiloutunut johonkin. <3